Rippilahjat

Mooi!

Näin tässä aina käy.. Kun pääsee lupailemaan että "huomenna olisi luvassa..." niin eihän sitä sitten ehdikään. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö?

Juuri nyt on silti luvassa rippilahjojani jotka sain pääasiassa viime sunnuntaina.

 

 

Ekana on rippiristi. Puoli vuotta sitten ajattelin vielä etten halunnut rippiristiä ollenkaan. Jotenkin tulin silti toisiin ajatuksiin ja tykkään tästä niin paljon! Sain itse siis valita ristin ja sain tämän äidin puolen tädeiltäni.

Sain myös paljon ihania ruusuja ja kortteja. Rahaakin sain korttien välissä ja kirjekuorissa.

Vanhemmiltani sain upean hopeisen rannerenkaan jonka sain itse valita. Tavoitteena oli löytää joku ajaton rannekoru josta pitäisin mahdollisimman kauan. Mikä olisikaan parempi kuin tämä, niin tyylikäs sekä arkikäyttöön että juhlaan!

Runokirja, Onnenhetkiä. <3

Viime kesänä minulla oli kolme korvatulehdusta joista söin kahteen antibiootit (minä joka vihaan isojen pillereiden nielemistä...). En myöskään ole voinut käyttää korvakoruja pitkään aikaan koska korvisreikiin on alkanut kutittaa vielä senkin jälkeen kun olen ottanut korvikset pois.

 

Äiti bongasi tällaiset niin sanotut allergiakorvikset apteekista ja löysin nämä tosi kivat helmet jotka sopisivat hyvin arkikäyttöön kun näitä nyt alussa olisi kuitenkin vain yhdet.

Ajattelimme että nämähän voi sitten ostaa niillä rahoilla jota saan rippilahjaksi mutta nämä löytyivätkin yhdestä paketista sunnuntaina, jee! Nyt olen käyttänyt näitä päivisin kolme päivää eikä korvisreiät ole kutissut ollenkaan yhtä paljon kuin esimerkiksi hopeisten korvisten käytön jälkeen.

Nyt pitää taas totutella korvakorujen käyttöön, hih.

Pipsalta sain ihanan paketin: kaksi tsinuskitoffeeta, Lumenen glitterlakka ja tosi hieno ja erikoinen rannekoru jonka uskon tulevan käyttöön varsinkin syksyllä väriensä puolesta.

Linea oli urheasti etsinyt ja löytänytkin hienoja keksejä ilman mitään pähkinää. En ole vielä ehtinyt maistaa mutta sekin päivä koittaa joskus, haha! Ja syksyä varten kaunis kynttilä.

Viimeisenä muttei ollenkaan vähäisempänä on mummolta ja hänen mieheltään saatu rannekello josta kirjoitinkin jo yhden postauksen täällä. (Daniel Wellingtonin Classic St Mawes 36mm) Sieltä löytyy tämän tarina joka siis päättyi (tai oikeastaan alkoi) maanantaina kun haimme sen kultasepänliikkeestä.

 

Kiitos vielä lahjoista, niin ihania kaikki!! <3

 

xoxo Saga